Perjantaina 4.12.2015 vietettiin ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlaa Porkkalan lukiossa. Valkolakin sai yhteensä 23 uutta ylioppilasta lukion päivälinjalta ja aikuislinjalta. Lakkiaispuheessaan rehtori Matti Autero iloitsi siitä, että nuoret valmistuivat hyvin ja peräti erinomaisin tuloksin.
Kun airuet Adele Collin ja Ohto Aakko olivat juhlavassa kulkueessa saattaneet abiturientit saliin, esittivät Chorus Studiensis ja pannuorkesteri lehtori Satu Jämsän johdolla kappaleen What A Wonderful World sekä Sibeliuksen juhlavuoden ja itsenäisyyden kunniaksi Finlandia-hymnin, joka sai vaikuttavan taustakaiun pannuorkesterin säestyksestä. Ylioppilaan puheen piti Iiris Nygren, kuuden laudaturin ylioppilas. Iiris Nygren palkittiin myös seuraavien lahjoittajien stipendeillä: Kirkkonummen autokoulu Pro 100 euroa, Ehkäisevä päihdetyö 50 euroa, Kirkkonummen Steelband 30 euroa. Juhlan hienona päätöksenä ennen Maamme-laulua esitti pianisti Iida Mankinen Jean Sibeliuksen Puu-sarjasta osan Kuusi, joka Iidan taitavana tulkintana soi kuulaana ja toisaalta ylevän tummin sävyin.
|
Rehtori Matti Autero onnitteli puheessaan
uusia ylioppilaita onnistujiksi ja painotti, että
lahjakkuus on myös kykyä tehdä tavoitteellista työtä.
|
|
Uudet ylioppilaat Pinja Päivärinta, Perttu Nykänen
ja takarivissä Jimi Lahtinen ja Daniela Heinämaa
iloitsivat saavutuksistaan.
|
Ylioppilaan puhe 4.12.2015
Iiris Nygren
Arvoisa
rehtori, koulun opettajat ja henkilökunta, arvoisat kutsuvieraat sekä tänään
valmistuvat opiskelijatoverini!
Tänään meitä uusia ylioppilaita ja itsenäisyyttä juhlivan päivän
päätteeksi saamme huokaista helpotuksesta, sillä vuosien työn takana ollut
urakka on saatettu kunnialla päätökseen. Saimme painaa valkolakin päähämme
tietäen, että lukiovuosien tuomat kokemukset, ystävät, tiedot ja taidot ovat
osaltaan muokanneet meistä viisaampia ja vastuullisempia nuoria aikuisia.
Voimme luottaa siihen, että kun jätämme tutun ja turvallisen lukion,
voimme rohkeasti lähteä tavoittelemaan unelmiamme.
Lukio on osalle meistä ylioppilaista toiminut siirtymävaiheena,
jossa pakollisten kurssien läpi kahlasimme etsiskellen samalla sitä omaa
juttua. Toiset meistä taas tiesivät jo lukion alussa, mihin aineisiin haluavat
panostaa jatko-opintoja silmällä pitäen. Silti kukaan meistä voi tuskin sanoa,
että on pysynyt näiden lukiovuosien aikana täysin muuttumattomana, kun
vertaamme itseämme siihen ihmiseen, joka kolme ja puoli vuotta sitten astui
Porkkalan lukion ovesta täynnä jännitystä, odotuksia ja toiveita.
Monelle Porkkala lukio oli se helppo vaihtoehto sijaintinsa
vuoksi, ja tutut kaverit toivat turvallisuuden tunnetta. Kun tulin lukioon,
tunnistin suuren osan kasvoista ja harmittelin hetken, että en pääsisi
tutustumaan kokonaan uusiin ihmisiin. Tämä ajatus ei kauaa vaivannut, sillä
yksi lukioajan hienoimpia kokemuksiani on ollut tutustua paremmin
puolituttuihin tyyppeihin, joista onkin sitten tullut lähimpiä ystäviäni.
Te ystävät olette olleet se voimavara, joka on auttanut pitämään
jalat maassa ylitsepääsemättömiltä tuntuvien kurssivuorien, raskaiden
koeviikkojen ja vaativien ylioppilaskirjoitusten edessä. Lukiossamme ei ole
turhaa kilpailua oppilaiden välillä, mikä on antanut jokaiselle mahdollisuuden
hengittää vapaasti - ahtaista käytävistä huolimatta. Täällä olemme saaneet olla
oma itsemme, eikä työurakkakaan ole tuntunut sen vuoksi yhtä raskaalta. Kiitos
siis Teille, kaikki opiskelijatoverini, näistä vuosista. Olemme ansainneet
pienen hengähdystauon ennen seuraavia ponnistuksia.
Suuri kiitos kuuluu myös Teille läheisillemme, jotka olette
tukeneet ja kestäneet meitä pitkien koulupäivien ja mahdottomilta tuntuneiden
projektien väsyttämiä nuoria. Teidän avulla olemme jaksaneet puurtaa eteenpäin
silloinkin, kun emme olisi yksin siihen kyenneet.
Lukiomme mainiot opettajat, Te olette tehneet opiskelusta paitsi
mieleenpainuvaa, myös laadukasta ja haastavaa. Teidän avulla saimme puristettua
itsestämme enemmän kuin uskoimme olevan edes mahdollista. Saamme myös kiittää
koulumme hengen ylläpidosta taidokasta henkilökuntaa sekä tietysti - aina
mukana menossa olevaa rehtoriamme, Teitä tohtori Matti Autero.
Lukion aikana olemme saaneet havaita, että mitä enemmän opimme
uutta, sitä selvemmin huomaamme, kuinka vähän itse asiassa tiedämmekään.
Ylioppilaaksi valmistuminen on vain kasvattanut tiedonjanoamme. Minä ainakin
odotan innolla loppuelämän mittaista oppimisen, erehtymisten ja onnistumisten
matkaa!
|
Iida Mankisen tulkitsemana Sibeliuksen pianosävellys Kuusi
sai kuulaan heleät ja syvän tummat soinnit. |