SATUMAINEN TUNNELMA PORKKALAN WANHOJENTANSSEISSA 2015

Torstaina 12. helmikuuta satumainen tunnelma valtasi Porkkalan lukion, kun prinssit ja prinsessat täyttivät koulun salin ja hurmasivat vieraat sulavilla tanssiliikkeillään. Vihdoinkin, yli sata toisen vuosiluokan opiskelijaa pääsi nauttimaan lukioajan yhdestä kohokohdasta, wanhojentansseista.

Ohjelmaan kuului 12 tanssia, joihin kuului esimerkiksi Cicapo, Menuetti, Rivimasurkka ja Tango. tanssien opetuksesta vastasivat Kirsi Pajari, Outi Myllyveräjä sekä Ville Mäkelä. Tunnelmankohottajana esitettiin myös Jesper Luusuan ja Oona Mämmelän suunnittelema omatanssi, johon musiikin oli miksannut Dario Taddeo. Liikuntasali oli koristeltu kauttaaltaan valkoisilla, hopeisilla ja sinisillä ilmapallokimpuilla joiden loistokkuutta lisäsivät valot ja ja muut upeat koristukset.

Torstaina läheisille opetettiin Cicapo ja molempina päivinä ohjelmaan kuului tietysti myös hakuvalssi. Mukana ensimmäistä kertaa oli myös wanhojen tansseissa pidetty puhe, jonka kirjoittivat ja esittivät Kiia Rouhelo ja Thomas Lindroth. Musiikkia soitti Kirkkoharjun koulun orkesteri Satu Jämsän johdolla.

Torstaina illalla tanssijoiden aivan ensimmäistä tanssia pääsivät ikuistamaan perheenjäsenet ja muut läheiset, jotka olivat tulleet läheltä ja kaukaa katsomaan meitä yhtenä nuoruutemme tärkeimmistä päivistä. Tanssien alkaessa seitsemältä illalla olimme kaikki valmiina pyörähtelemään, sillä olimme olleet koululla jo kolme tuntia aikaisemmin pukemassa mekkojamme sekä poseeraamassa kuvia varten.



Lilian Timonen ja Odera Ikegwuonu

Tytöille todellinen koetus tuli kuitenkin

tanssien jälkeen torstaina, kun oli aika

 mennä nukkumaan juhlakampauksen kanssa.

Perjantaina tanssittaisiin vielä kolmet tanssit,

ja kampauksen tuli kestää kaikkien tanssien ajan.

Aamulla herätessä pystyi tuntemaan

huonosti nukutun yön jäljet,

mutta ajatukset vei muualle innostus

jäljellä olevien tanssien johdosta.



Blogijutun toinen kirjoittaja Miia Mattila.

Perjantaina tansseja tulivat katsomaan koululaiset, ala-astelaisista lukiolaisiin. Kaikki jännitys tuntui olevan poissa. Tanssiminen oli niin hauskaa, ettei melkein pystynyt lopettamaan hymyilemistä! Tanssien jälkeen suuntasivat kaikki juhlalounaalle Majvikiin, jossa podittiin yhdessä tanssien jälkeisiä tunnelmia. 

Tanssiaisten juontajina toimivat Riikka Rasi ja Janne Kuusela.

Voi tosiaankin myöntää wanhojentanssien olleen hauskin lukiokokemukseni tähän saakka! Tunnelma tansseissa, kuten harjoituksissakin oli koko ajan mahtava ja peittosi myös esityksien luoman hermostuneisuuden ja jännityksen.Tanssit jättivät, hauskojen muistojen lisäksi, jälkeensä mukavan yhtenäisyyden tunteen, jonka saattelemana on hauskaa jatkaa lukiourakkaa näiden opiskelijatovereiden kanssa!

Minä, Emily Stevens, vaaleanvihreässä mekossani, olin yksi näistä prinsessoista. Astellessani saliin, vieraiden katseiden alla, orkesterin kauniisti soittaessa, pystyin tuntemaan jännityksen kutisevan vatsani pohjassa. En voinut uskoa, että kuukausien valmistelun jälkeen, tanssien hetki oli viimenkin koittanut. Siinä seisoin, mekko päälläni, meikit naamalla, sekä tanssit harjoiteltuna. Enää jäljellä oli tansseista nauttiminen! 

 

Tanssiaisten suuri yksinäinen oli Robert Kuivalainen, joka ilman paria vei tanssiosuutensa tyylikkäästi läpi.Tanssiaisten jälkeen kuvan prinsessa Ida Fossellkin saattoi vihdoin levähtää. Lasikenkä oli yhä tallella ja prinssikin jo valittuna ennen suurta juhlaa. Juhlat olivat ikimuistoiset!

Teksti Miia Mattila ja Emily Stevens
Kuvat Miia Mattila ja Emily Stevens

PORKKALAN LUKION PENKINPAINAJAISET 2015

Porkkalan lukion abiturienttien penkkaririehaa vietettiin torstaina        12. helmikuuta Porkkalan lukion auditoriossa. Ohjelmassa oli erilaisia kilpailuja oppilaiden sekä opettajien kesken. Juontajina showssa toimivat Tommi Tapiovaara, Kalle Karlsson ja Henri Vähäranta. Musiikista ja äänitehosteista vastasi Dario Taddeo. Esityksessä opettajille jaettiin hupaisia jäähyväislahjoja. Shown loppupuolella opettajille sekä yleisölle näytettiin oppilaiden tekemä abivideo, jossa oli jokaisen oppilaan kuvia, ikään kuin he olisivat olleet vankilassa. Videossa oli myös erilaisia tilanteita oppitunneilta.  

Tämän jälkeen innokkaat abiturientit suuntasivat penkkarirekoilla kohti kotikunnan ala-asteita, joiden pihoilla riehakkaat tenavat hyppelivät karkkien perässä. Kuvien sekä abiturienttien jälkipuintien perusteella kaikilla oli oikein hauskaa!

 

Kuva-arvoitus: kuka heistä on rehtori?

Opettajat saivat abeilta lahjaksi mm.  turvaliivit, pipon ja kukkia.

Alakoululaiset pyydystävät pipoihinsa abien karkkeja kuin perhosia haaviin.

Rekka-ajo ympäri Kirkkonummea oli kylmää mutta mieluisaa kyytiä.

Länsisatamassa riitti ruuhkaa ennen laivaan pääsyä.

Seuraavana päivänä abit suuntasivat matkansa Helsingin Länsisatamaan, josta oli abiristeily kohti Tallinnaa. Laiva oli täynnä riehakkaita abiturientteja ympäri Suomea. Abiturientteja viihdyttivät laivalla hittiartistit Aste, Tippa-T sekä Kevin Tandu. Ilta sujui ilman dramatiikkaa iloisen  maltillisissa tunnelmissa.

Teksti Tommi Tapiovaara, Joona Kotilainen ja Markus Sundberg
Kuvat Tommi Tapiovaara

YLIOPPILAS- JA ITSENÄISYYSJUHLA 5.12.2014

Porkkalan lukion ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlaa vietettiin 5.12.2014. Valkolakin päähänsä painoi yhteensä 26 ylioppilasta, joista kolme oli aikuislinjalta. Ylioppilaan puheen piti Pihla Silén, airuina toimivat Taru Partanen ja Riku Saksa.

Stipendin menestyksekkäistä opinnoista saivat Atte Frestadius, Angela Jimenez-Nevalainen, Pinja Leppäjärvi, Ville-Veikko Niemelä, Ilari Särkikoski sekä Aku-Kalle Vuori.

YLIOPPILAAN PUHE Pihla Silén

Arvoisat kutsuvieraat, hyvät opiskelijatoverit!
 
Tänään on se päivä, kun uurastuksemme palkitaan ja saamme vihdoin laittaa valkolakin päähämme. Tänään meistä on tullut ylioppilaita.

Monilla meistä tuoreista ylioppilaista pyörii varmasti päässä sana ”vapaus”. Vapaus tuntuu erityisen hyvälle kun on nuori ja koko maailma on avoinna, mutta vapaus voi olla myös pelottavaa. Tuttu ja turvallinen aika Porkkalan lukiossa on ohi ja en ole varmasti ainoa joka miettii, että mitä seuraavaksi tapahtuu? Itse ainakin muistan elävästi sen tunteen kun viimeinenkin kurssimerkintä komeili helmessä. Luonnollisesti tunsin suurta iloa, mutta myös tietynlaista tyhjyyttä.

Tässäkö se nyt oli?  Kolme ja  puoli vuotta opiskelua, 75 kurssia ja ylioppilaskirjoitukset, ja nyt se on ohi. 

Kuitenkin tulee muistaa kun yksi ovi sulkeutuu niin uusi aukeaa. Näiden menneiden vuosien aikana on opiskelu Porkkalan lukiossa sisältänyt riemukkaita hetkiä kuten vanhojentanssit, penkkarit ja abiristeilyn, joista on meille jokaiselle jäänyt varmasti kultaisia muistoja. Kun itse ajattelen koko lukiotaivalta niin mieleeni jäi erityisesti lukiomme hyvä ilmapiiri sekä loistavat opettajat.  Lukioaikana on solmittu uusia ystävyyssuhteita ja luonnollisesti opiskelukaverien tuki on ollut erityisen tärkeää vaikeina hetkinä. Yhdessä kirottiin hankalat kokeet maan alle ja poljettiin jalkaa kun asiat ei sujunu ihan niin kuin Strömsössä. 

Lukiomme opettajat ovat puolestaan olleet meille korvaamaton apu ja tuki, ja heistä jokainen on jäänyt mieleen omina erikoisina persooninaan. Opettajat ovat jaksaneet puskea meitä eteenpäin, kun omat voimat ovat loppuneet ja heidän kärsivällisyytensä on auttanut meitä valkolakin saavuttamisessa, vaikka me varmastikin olemme koetelleet heidän hermojaan. Uskon ainakin että matematiikan opettaja Räsänen huokasi helpotuksesta kun läpäisin viimeisenkin kurssin. Lukiossa opiskelu on myös opettanut meille tärkeitä elämäntaitoja kuten vastuuta, pitkäjänteisyyttä ja periksiantamattomuutta. Nämä taidot tulee meidän jokaisen säilyttää ja viedä mukanaan tulevaisuuden haasteisiin.

Kuitenkin tämä matka on riemun ja onnistumisien ohella sisältänyt myös kyyneleitä ja pettymyksiäkin.  Lukiossa opiskelu on varmasti koetellut meidän jokaisen stressinsietokykyä ja ajanut epätoivon partaalle, mutta silti olemme onnistuneet voittamaan omat vaikeutemme ja raivaamaan tiemme tähän päivään. Opiskelu on ollut kovaa työtä ja vaatinut monenlaisia uhrauksia, mutta valkolakki päässämme todistaa meidän selviytyneen lukion haasteita kunniakkaasti. Vaikka lukion aloittaessa edessä oleva matka tuntui pitkältä ja vaivalloiselta kulkea, niin jälkeenpäin katsoen lukiovuodet ovat kiitäneet ohi nopeammin kuin osasi kuvitellakkaan.

Rakkaat opiskelutoverini, uudet ylioppilaat! Ensimmäiseksi haluan kiittä teitä, joiden kanssa olen saanut kokea ikimuistoiset lukiovuoteni.  Te olette aina jaksaneet tukea ja tsempata minua haastavina hetkinä.

Suuret kiitokset myös koulun rehtorille, opettajille sekä muulle henkilökunnalle, jotka ovat antaneet meille tarvitsemamme tiedot ja taidot, sekä pitänyt meistä hyvää huolta koulussa.

Haluan myös erityisesti kiittää ystäviäni ja vanhempiani, joiden tuki on ollut korvaamatonta. He ovat jaksaneet kuunnella huoliani ja auttaaneet minua parhaansa mukaan.

Nyt on meidän tuoreiden ylioppilaiden aika kokeilla siipiämme ja kohdata tulevaisuuden haasteet. Me uudet ylioppilaat haluamme toivottaa teille hyvää itsenäisyyspäivää sekä rauhallista joulun odotusta.

Rehtori Matti Autero kiinnittää 

stipendiaatti Atte Frestadiuksen rintaan 

Musiikinopettajat ry:n Pro Musica -mitalin. 

Lisäksi Frestadius sai kunniakirjan, 

Kirkkonummen Steel Band ry:n stipendin 

ja Autokoulu Pro:n stipendin opintomenestyksestä.

Airuet Taru Partanen ja Riku Saksa lippuvartiossa.



Upea Chorus Studiensis piti huolen jälleen juhlavasta esityksestä laulamalla Nää maat ja Sankarit.

MUSIKAALI "ODYN HARHARETKET"

Porkkalan lukion musaprojektilaisten marraskuu huipentui jälleen huikeaan musikaaliesitykseen. Musikaalin sovitus oli samalla sekä ikuinen että ajankohtainen tarina nuoren miehen Odyn ja hänen polttarikavereidensa harharetkestä Kreikkaan häiden aattona. Koti-Suomessa kihlattuaan uskollisena kaipaava Pene puolestaan joutui kokemaan epätietoisuuden ja odotuksen tuskan tukenaan parhaat tyttökaverinsa.

 

Penen tyttöporukka Mira eli Kiia Rouhelo (ylhäälä vas.), Rosa eli Anna-Sofia Isosomppi,
Pene eli Emily Stevens (alhaalla vas.) ja Anni eli Jenna Väliviita.

Tarinan moderni sovitus pohjautui vapaasti Homeroksen Odysseiaan. Antiikin tarinan viitteinä poikaporukka kohtaa Kreikassa seireenien ja jumalattarien kaltaiset lumoojattaret, jotka kuitenkin osoittautuvat modernin ajan pahistytöiksi. Railakkaasti vietetyn polttari-illan jälkeen pojat huomaavat, että lumoojattaret ovat heidät ryöstäneet ja he ovat turisteina puilla paljailla. 

 

Odyn poika porukka Riku eli Niilo Pääkkönen (vas.), Odyn veli Viktor/Vikke
eli Thomas Lindroth, Ody eli Robert Jansson ja Aki eli Jesper Luusua

Modernin yhteiskuntakriittisen ulottuvuuden tarinaan tuovat kreikkalaiset työttömät, jotka toimivat sadun auttajien tapaan Odyn ja kavereiden tukena hädän hetkellä, sekä ympäristöaktiivien mielenosoitus saasteita vastaan.

 

Mielenosoittajat Aava eli Ella Kajaste (vas.), Boris eli Dario Taddeo
(joka myös teki läppärille erilaiset äänimaisemat),
Keiju eli Katariina Kaukolampi ja Hippu eli Juulia Matero.

 

Kreikkalaiset työttömät Platon eli Jaakko Veijonen (vas.),

Sokrates eli Leevi Honkonen, Aristoteles eli Atro Nykänen

ja Dimitro eli Perttu Nykänen (soittamassa bändissä kiipparia eli keybordia).

Myös henkilöhahmoissa oli moniulotteista särmää ja upeaa tulkintaa.
Hyviksiä musikaalissa edusti puolalainen motoristi
Geralt eli Niila Wuorenjuuri, jonka muhkea olemus ja hevirokkarin
rouhea ääni kannattelivat tarinaa tiukasti tässä ajassa.

Tarinan yhtenä koskettavimmista huippukohdista mieleen jäi soimaan Penen balladi "Oo siellä jossain mun", jonka Emily Stevens tulkitsi herkän huurteisella äänellään.Tarinan loppu on tietenkin onnellinen: pahikset saavat palkkansa ja epätoivon partaalla kituva Pene saa Odyn ja polttarikaverit kotiin. Huipentumana vietetään häät. Ja niin Pene ja Ody elävät elämäänsä onnellisina loppuun saakka, elleivät peräti ikuisesti! 

 

Kuvat Ella Kajaste

Teksti P. Poutanen

 

SVENSKA DAGEN I KYRKSLÄTTS GYMNASIUM

Svenska dagen 6. marraskuuta oli tänä vuonna ryhmälle Porkkalan lukion opiskelijoita ja kolmelle opettajalle erityinen. Kyrkslätts Gymnasium oli kutsunut meidät tutustumaan Kirkkonummen ruotsinkieliseen lukioon.

Lähdimme liikkeelle lumisateisessa aamuhämärässä, koordinaatit vain netistä ja suunta kohti pohjoista. Koululla vastassa oli tutoreita ja opettajia, jotka olivat suunnitelleet aamupäivän ohjelman. Tervetulotoivotusten ja aamukahvin jälkeen oppilaat jaettiin ryhmiin ja alkoi tietovisa. Siinä mietittiin ruotsiksi mm. mitä nähdyllä videolla oikein sanottiin Ruotsin ja Suomen suhteista, millainen Ahvenanmaan lippu on ja paljonko Kirkkonummella on ruotsinkielisiä yläkouluja. Pääsimme mukaan myös aamupäivän oppitunneille. Matematiikkaa, terveystietoa, englantia ja modersmålia, tuttuja aineita, mutta nyt vähän toisenlaisissa ympyröissä. Englannissa oli jopa käytössä sama oppikirja

Tutustuimme myös koulun muihin tiloihin, isoon kirjastoon, viihtyisään aulaan ja oppilaskunnan pieneen, mutta kodikkaaseen kahvilaan. Antoisa vierailu oli onnistunut ja aloimmekin jo heti suunnitella jatkoa. Oppilaiden palaute oli oikein positiivista ja myös me opettajat olimme iloisia uusista kontakteista Gymin kollegoihin. Eikä vähäisimmässä roolissa suinkaan ollut ruotsin kieli, jolla toisiimme tutustuimme. Sopiva tilaisuus tarjosi luontevan mahdollisuuden oppilaille harjoitella sitäkin. Kävely Gymiin osoitti että sijaitsemme vain noin 15 minuutin päässä toisistamme, joten ainakaan matka ei ole mikään este yhteistyölle! Eikä ruotsin kieli, jota kaikki osaamme.

RISKINOTTOA, VAPAUTTA, KUNNIANHIMOA JA TAISTELUA LEIVÄSTÄ – ONKO YRITTÄJYYS TÄTÄ?

Yrittäjyyspäivä Porkkalan lukiossa 5.11.2014

Keskiviikkona 5.11.2014 vietettiin Porkkalan lukiossa yrittäjyyspäivää. Koko lukion yhteinen tilaisuus alkoi juhlasalissa klo 10.00. Puhujana tilaisuudessa oli kansanedustaja Pekka
Haavisto. Pekka Haaviston avauspuheenvuoron jälkeen oli paneelikeskustelu, jonka
osallistujina olivat Matti Vanhanen Perheyritysten liitosta sekä asianajaja Marcus Kevin MK-Law –asianajotoimistosta, toimittaja Leena Kylliäinen Verkkonummi.fi -verkkolehdestä sekä kuntosaliyrittäjä Amin Asikainen. Paneelin vetäjänä toimii Porkkalan lukion opiskelija, Kirkkonummen Nuorisofoorumin puheenjohtaja Henri Vähäranta.



Rehtori Matti Autero ja paneelikeskustelun vetäjänä toiminut
Porkkalan lukion opiskelija Henri Vähäranta toivottivat
 kansanedustaja Pekka Haaviston tervetulleeksi tilaisuuteen.
 



Jaksolla, jossa koulussamme vietettiin yrittäjyyspäivää, ryhmämme opiskeli historian ja yhteiskuntaopin opettajan Pirjo Westin vetämällä Tulevaisuus yrittäjänä -kurssilla. Suunnittelimme yhdessä, mitä kysymyksiä haluaisimme tehdä yrittäjyyspäivän paneelikeskustelun vieraille.
Kouluumme oli kutsuttu kirkkonummelalaisia yrittäjiä: lakiasiaintoimistoyrittäjä Marcus Kevin, kuntosaliyrittäjä Amin Asikainen ja verkkonummi.fi -sivustoa ylläpitävä Leena Kylliäinen. Lisäksi paneelikeskustelun neljäntenä jäsenenä oli Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen.
 

Päivä alkoi liikuntasalissa, joka täyttyi nopeasti opiskelijoista ja opettajista. Avauspuheenvuoron piti kansanedustaja Pekka Haavisto. Hän lähestyi maailmanlaajuisesti yritysten yhteiskuntavastuuta ja korosti, kuinka yritykset ovat nykyään vaikutusvaltaisempia kuin valtioiden hallitukset. Haavisto otti esiin yritysten kansainvälisen vastuun luonnonvaroista, luonnosta ja siitä, etteivät yritykset tue esim. sotaa käyviä tahoja tai käytä lapsityövoimaa. Esimerkkinä hän kertoi Stora Enson tapauksesta, jossa alihankkijat Pakistanissa olivat käyttäneet lapsityövoimaa lasten kerätessä kartonkia kaatopaikalta. Stora Enso korjasi kuitenkin tilanteen rakentamalla koulun näille lapsille.

Haavisto korosti myös, että yritysten lisäksi yritysten työntekijöiden, kuluttajien ja kansalaisjärjestön tehtävä on myös valvoa, että yritykset toimivat vastuullisesti. Hänen mukaansa monipuolinen koulutus ja järjestöosaaminen luo myös kykyä toimia yrittäjänä. Hän itse oli jo nuorena kansalaisjärjestöissä ja esim. lehtikustannustoiminnassa.

Pekka Haaviston jälkeen paneelin jäsenet pääsivät ääneen. Paneelikeskustelua johti kurssimme opiskelija Henri Vähäranta, joka on myös Kirkkonummen Nuorisofoorumin puheenjohtaja. 

Henri Vähäranta veti paneelikeskustelua ja esitti kiperiä kysymyksiä
yrittäjyydestä. Keskustemassa ovat vasemmalta oikealle Amin Asikainen,
                                           Macus Kevin, Leena Kylliäinen ja Matti Vanhanen.                                        

Jokaisella paneelikeskusteluun tulleella yrittäjällä oli erilainen kertomus siitä, miksi hänestä tuli yrittäjä. Marcus Kevin kertoi, kuinka hänestä tuli yrittäjä oikeastaan vahingossa. Hänellä oli kuitenkin yrittäjyystaustaa perheestään ja jo opiskeluaikana hän suunnitteli kavereittensa kanssa lautapelin. Jotkut ihmettelivät, miksi hän lähti juristin koulutuksen saaneena. Menestymällä yrittäjänä hän pääsi näyttämään epäilijöille.

Amin Asikainen kertoi, kuinka hänen oli järkevämpää toimia yrittäjänä kuin palkansaajana. Näin hän pystyi myymään omaa osaamistaan ja hallinnoimaan omaa nimeään yrityksen avulla. Leena Kylliäinen puolestaan kertoi tehneensä aikoinaan vääriä valintoja ja hänellä oli puutteellinen CV. Hänen intohimonsa oli aina ollut kirjoittaminen ja toimittajan työ, ja niinpä hän työllisti itse itsensä.

Perheyritysten liiton toimitusjohtaja Matti Vanhanen huomautti, kuinka perheyritykset ovat Suomen suurin yrityshautomo. Vaikka lapset eivät välttämättä jatka vanhempiensa perustamaa yritystä, he saavat kuitenkin esimerkin yrittäjyydestä ja saattavat sitten perustaa omia yrityksiään.

Maailma muuttuu nopeasti ja yritykset sen mukana. Yritykset suuntaavat niille aloille, joille on tarvetta ja yrittäjyyden myötä kansantalous kasvaa. Menestyvät yritykset tuovat vakautta Suomeen.

Tulevaisuuden yrittäjät saattavat toimia aivan eri aloilla kuin nykysukupolven yrittäjät. Tällä hetkellä suosikkialoja ovat Amin Asikaisen mukaan kauneus- terveys- ja hyvinvointiala. Vanhanen muistutti hoivapalvelujen kasvun merkityksestä yrittäjyydelle. Yrityksen perustamisen jälkeen on markkinoitava omaa yritystä, sillä ilman markkinointia tuote ei myy. Yrittäjän on oltava aina hereillä ja korjattava yrityksen epäkohtia pitääkseen sen kannattavana.

Lopuksi paneelikeskustelijoiden piti vastata yhdellä sanalla, mitä yrittäjyys on. Matti Vanhanen vastasi riskinottoa, Marcus Kevin vapautta, Leena Kylliäinen kunnianhimoa ja Amin Asikainen taistelua leivästä.

Päivä jatkui oppitunneilla, joissa opettajat käsittelivät yrittäjyyttä oman aineensa näkökulmasta. Lisäksi saatoimme käydä Rooma-ryhmän pop up -kahvilassa ja ostaa kemian tunnilla tehtyä saippuaa.

Teksti: Tulevaisuus yrittäjänä -kurssin opiskelijat

Kuvat: Janniina Isännäinen

 

DOES THE STEREOTYPICAL FINN EXIST?

MARTTI LEHTOSALO

First off, we’re going to discuss what IS a Finn.  What are the identifying characteristics of a Finn, and are there people that fit the description?

A stereotypical Finn is a broad term - whereas the term “perisuomalainen” could give an image of a person from Pohjanmaa, carrying a knife - we need to identify what are the prospects to look out for; A Finn is hardworking, honest, quiet, shy, bold and realistic – wouldn’t you agree?

Most Finns fit the European category on willingness to work; they wouldn’t want to. But the other half can be work-a-holic, and just grind a hundred-hour work week. I see these characteristics in people, and it seems the younger you are - and the less essential the work is to you - the less likely you are to do a whole lot. But the people in higher positions, like teachers, entrepreneurs, businessmen and other demanding occupations, seem to do more work than necessary. The answer: ambition. Of course we all have it, but working in a lower-end – better yet, a DEAD-end job - could be quite discouraging.

Honesty is big and I’ve been taught it since a kid, so over the years my morality and integrity have grown. I don’t like lying, I don’t accept lying, in a way, it is alien to me. I don’t lie myself. I try my best to remain honest. Again, these values have faded in the younger generations, but I cannot say that for sure. You see, mine ‘evolved’ over time, and hopefully the generation Y will see the importance.

When it comes to being quiet and shy, Finns are most likely in the top five of the world in the chosen path of obliviousness. We pass things by with the mindset “Well, I could help, but that’s none of my business”. This golden mindset got us where we are today. Also the apparent neutrality - that we practiced over the cold war – really shapes a Finn. In daily lives, it culminates in not smiling to strangers, not talking to strangers unless necessary, not LOOK at the strangers – no useless interaction. “Bah, others, what are they in for ME?”

Boldness – what can be said about it? We fought the Soviets during the second World War, our tiny nation against theirs. We didn’t give in like the Baltic countries did; we stood up for ourselves. That MUST be a brave thing to do, isn’t it? And we are proud of it! On a smaller scale: Finns do some crazy stuff, and care less. We all must have a perception that Finns are tough. But, there’s the Generation Y again.. They don’t seem that tough with their technology and their options of non-military service.  Again, we might be wrong, but Godspeed to those young crooks!

Realistic, the last term on the list. I haven’t met any too optimistic people, but neither are there too many pessimists either. I think Finns are quite realistic (Even with the whole Cold War dilemma, not so much on NATO).

Let’s see here, work-a-holic Finn, who seldom lies, who avoids unnecessary conversations, who is tough as nails and brave, but accesses the situation with a realistic view… Sound VERY Finnish to me. I bet this description fits many of us. So summa summarum: I believe a typical Finn does exist – in all of us.

Fin.

(Funny, pun intended)