Ylioppilaan puhe 5.12.2012
Teemu harjoittelee puhetta |
Joskus tällä elämänmatkalla käy niin, että tapaa samaan suuntaan kulkijoita, samalla vuorella kiipeäviä. Odotin lukioaikani olevan ankeaa ja epämiellyttävää. Mutta Te, opiskelutoverit, teitte näistä kolmesta ja puolesta vuodesta mahtavaa aikaa. Haasteita ei puuttunut. Kokeita ja projektitöitä odotti joka kulman takana, ja tähän vielä lisättiin oppitunnista toiseen jatkuva läksytaakka. Tältä se ainakin tuntui pahimmillaan. Mutta me valmistuimme! Kyseessä on huomattava saavutus, ja meillä, uusilla ylioppilailla, on syytä olla ylpeitä itsestämme.
Jotta ymmärtäisimme nykyhetkeä, meidän täytyy ymmärtää
menneisyyttä. Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomi nousi yhteen rintamaan,
puolustamaan omaansa. Tällä oli suunnaton vaikutus niin Suomen fyysiseen kuin
vertauskuvalliseen maisemaan. Jos Suomi ei olisi noussut yhdessä, seisoisinko
minä nyt tässä? Kykenisimmekö me kulkemaan elämänmatkojamme vapaasti, valiten
itse polkumme? Saisimmeko kiivetä kaikille kukkuloille? Olkaamme siis
kiitollisia sotien veteraaneille, jotka tekivät kovan työn silloin, kun se
täytyi tehdä. Uskonnon, oppimisen ja sanan vapaus – siinä veteraanien perintö
meille.
Vaikka menneisyyden ymmärtäminen onkin tärkeää, suuntaa
kaikkien matka silti kohti tulevaa. Olemme juuri päässeet erään korkean vuoren
huipulle. Kun tästä jatkamme eteenpäin, ylioppilastutkinto ja lukioaika tulevat
vaikuttamaan tulevaisuuteemme merkittävästi. Aivan kuin vuori, joka hallitsee
taakse jäävää maisemaa ja lopulta katoaa näkyvistä, jää lukioaika ainakin minun
mieleeni yhtenä elämäni suurista virstanpylväistä.
Tällaisin ajatuksin tahdon kiittää Teitä kaikkia, jotka
olitte edesauttamassa opiskelujemme edistymisessä aina arvon rehtorista ja
vararehtorista ihanaan opettajakuntaan, josta erityisesti tahdon huomioida
luokanvalvojiani Paula Göösiä ja Satu Seppälää. Kiitoksen ansaitsevat myös
tietokoneiden ylläpitäjät, siivoojat, ruokalan tädit ja vahtimestarit, jotka
tekivät opiskelun puitteet jopa nautittaviksi. Rakkaat perheet, suku ja ystävät,
en olisi tässä ilman Teitä! Ja viimeisenä – ainutlaatuiset opiskelutoverit.
Olette vaikuttaneet elämäni suuntaan enemmän kuin kukaan teistä ymmärtää. En
olisi uskonut kolme ja puoli vuotta sitten, että voisin kiintyä näin paljon
tähän paikkaan ja yhteisöön. Arvoisat sotaveteraanit, kiitos Teille maamme
itsenäisyydestä!
Seuratkoon Jumalan siunaus ja onni ja menestys meitä
kaikilla teillämme! Rakkaat ystävät, iloista joulun odotusta ja hyvää
syntymäpäivää Suomi!
Teemu Lehto 09A
Porkkalan lukio
Masalan opetuspiste
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti