keskiviikko 16. tammikuuta 2013

OPINTOMATKA HELSINKIIN


Kymmenen opiskelijan YH06-ryhmä teki tiistaina 8.1.2013 opintomatkan Helsinkiin. Kaiken kaikkiaan opintomatka oli mielenkiintoinen ja viihdyttävä. Opimme lukuisia asioita toimittajan työstä sekä lehtien tekemisestä. Vierailimme Sanomatalossa koululaisten harjoitustoimituksessa Pisteessä ja Päivälehden museossa. Tämä oli historiallinen päivä Helsingin Sanomille, sillä tänä päivänä lehti ilmestyi ensimmäisen kerran tabloid- muodossa.


Vierailumme ensimmäinen kohde oli Sanomatalossa sijaitseva Piste. Siellä meille kerrottiin hieman sanomalehtien julkaisemisesta sekä toimittajien työstä. Katsoimme myös videokoosteen 2000-luvun merkittävistä uutiskuvista. Helsingin Sanomat ja Ilta-Sanomat ovat muuttuneet suuresti vuosikymmenten aikana. Esimerkiksi 1970-luvulla julkaistussa uutisessa jonkin onnettomuuden tapahduttua Stockmannin tavaratalon edessä, kyseisen tavaratalon nimeä ei mainittu, toisin kuin nykyään.

Oppaamme selitti Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien eroavaisuuksia. Helsingin Sanomat on valtakunnallinen uutislehti, kun taas Ilta-Sanomat keskittyy enemmän viihteeseen. Tästä hyvänä esimerkkinä voi mainita sen, että kautta aikojen myydyin Ilta-Sanomien numero uutisoi Spede Pasasen hautajaisista. Myyntimenestystä selittää se, että naiset halusivat tietää, oliko Riitta Väisänen paikalla ja suriko hän Speden kuolemaa.
































Oli mielenkiintoista kuulla, että Helsingin Sanomien etusivun mainospaikan hintalappu on sunnuntaisin 50 000 euroa. Tämä osaltaan kertoo siitä, kuinka varteenotettava lehti on kyseessä. Meille myös kerrottiin, kuinka lehden toimittaminen tapahtuu illan aikana. Helsingin Sanomat menee ”kiinni” kello 22.00 eli tällöin lehden pitää olla valmis ja se toimitetaan painoon. Toimittajien työvuoro kestää pisimmillään klo 01.30 asti. Myöhäisillassa voidaan tehdä muutoksia Martinlaaksossa painettaviin lehtiin, kun taas Forssan ja Varkauden painoissa lehteä ei voida yön aikana enää muuttaa.
Esittelyn jälkeen pääsimme tekemään toiminnallista harjoitusta. Sen ideana oli suunnitella lehteen etusivun uutinen. Toinen ryhmä teki kannen Ilta-Sanomille, toinen Helsingin Sanomille. Harjoitus oli hyvin mielenkiintoinen, sillä etenimme pienessä kaupungissa toimittajan työhön tutustuen. Noin 45 minuutin jälkeen molemmilla ryhmillä oli koossa hieman erilaiset uutiset, joita sitten analysoitiin.

Sanomatalon jälkeen tiemme kävi Stockmannin ohi Päivälehden museoon Ludviginkadulle. Museossa meille esiteltiin perusnäyttely. Se käsitteli Helsingin Sanomien ja sen edeltäjän Päivälehden historiaa, kuten sitä ketkä Päivälehden perustivat ja minkälaisia ongelmia ja muutoksia lehti ja paino ovat kohdanneet matkansa varrella. Itse museo sijaitsee siinä missä ennen on ollut Helsingin Sanomien toimitus ja paino.


Päivälehden perustivat Juhani Aho, Eero Erkko ja Arvid Järnefelt halutessaan edistää demokratiaa, vapaamielisyttä ja suomalaista kulttuuria. Päivälehti lakkautettiin kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan jälkeen vuonna 1904. Hyvin pian sen tilalle perustettiin uusi lehti eli Helsingin Sanomat samoissa tiloissa ja melkein samalla henkilökunnalla. Helsingin Sanomista kasvoi maan suurin sanomalehti. Se muutti Sanomataloon 2000-luvun alussa ja vanhasta toimitilasta tehtiin Päivälehden museo.

Heikki Niittyaho ja Anssi Valtonen

perjantai 11. tammikuuta 2013


PERINTEISTÄ PUUROJUHLAA VIETETTIIN TAAS


Torstaina 20.12.2012 Porkkalan lukion Masalan opetuspisteessä vietettiin perinteistä puurojuhlaa. Juhla alkoi ruokalassa joulupuuron syönnillä, jonka jälkeen siirryttiin juhlasaliin katselemaan opiskelijoiden ja opettajien ideoimia ohjelmia.

Puurojuhla päättyi opettajat vastaan oppilaat rankkarikisaan, jossa kisailtiin hyppynarulla hyppimisessä koripallon heitossa, salibandyssä ja vessapaperirullan heitossa. Rankkarikisat päättyivät lopulta tasapeliin.

Annina Rönnberg

tiistai 11. joulukuuta 2012

TEEMU LEHTO: ELÄMÄ ON KUIN MATKA

Ylioppilaan puhe 5.12.2012



 
Teemu harjoittelee puhetta
Tässä, usein niin vaikeassa prosessissa, meitä ovat opastaneet kokeneemmat matkaajat. He ovat käyneet paikoissa, joista suurin osa meistä nuorista ei ole edes ymmärtänyt unelmoida. Katsokaa heitä! Kuvitelkaa itsenne opettajan kenkiin. Kello on kolme iltapäivällä ja päivän viimeinen oppitunti on alkamassa.  Tässä vaiheessa päivää oppilaiden käytöstä on vaikea erottaa nelivuotiaan käytöksestä. Ja opettajan on yritettävä saada edes jotain jäämään oppilaiden päähän. Opettajat – en osaa sanoin ilmaista, kuinka paljon arvostan Teidän haluanne opastaa seuraavaa sukupolvea. Jään kaipaamaan Teitä! Kiitos näistä vuosista!










Joskus tällä elämänmatkalla käy niin, että tapaa samaan suuntaan kulkijoita, samalla vuorella kiipeäviä. Odotin lukioaikani olevan ankeaa ja epämiellyttävää. Mutta Te, opiskelutoverit, teitte näistä kolmesta ja puolesta vuodesta mahtavaa aikaa. Haasteita ei puuttunut. Kokeita ja projektitöitä odotti joka kulman takana, ja tähän vielä lisättiin oppitunnista toiseen jatkuva läksytaakka. Tältä se ainakin tuntui pahimmillaan. Mutta me valmistuimme! Kyseessä on huomattava saavutus, ja meillä, uusilla ylioppilailla, on syytä olla ylpeitä itsestämme.

Jotta ymmärtäisimme nykyhetkeä, meidän täytyy ymmärtää menneisyyttä. Yli seitsemänkymmentä vuotta sitten Suomi nousi yhteen rintamaan, puolustamaan omaansa. Tällä oli suunnaton vaikutus niin Suomen fyysiseen kuin vertauskuvalliseen maisemaan. Jos Suomi ei olisi noussut yhdessä, seisoisinko minä nyt tässä? Kykenisimmekö me kulkemaan elämänmatkojamme vapaasti, valiten itse polkumme? Saisimmeko kiivetä kaikille kukkuloille? Olkaamme siis kiitollisia sotien veteraaneille, jotka tekivät kovan työn silloin, kun se täytyi tehdä. Uskonnon, oppimisen ja sanan vapaus – siinä veteraanien perintö meille.

Vaikka menneisyyden ymmärtäminen onkin tärkeää, suuntaa kaikkien matka silti kohti tulevaa. Olemme juuri päässeet erään korkean vuoren huipulle. Kun tästä jatkamme eteenpäin, ylioppilastutkinto ja lukioaika tulevat vaikuttamaan tulevaisuuteemme merkittävästi. Aivan kuin vuori, joka hallitsee taakse jäävää maisemaa ja lopulta katoaa näkyvistä, jää lukioaika ainakin minun mieleeni yhtenä elämäni suurista virstanpylväistä. 

Tällaisin ajatuksin tahdon kiittää Teitä kaikkia, jotka olitte edesauttamassa opiskelujemme edistymisessä aina arvon rehtorista ja vararehtorista ihanaan opettajakuntaan, josta erityisesti tahdon huomioida luokanvalvojiani Paula Göösiä ja Satu Seppälää. Kiitoksen ansaitsevat myös tietokoneiden ylläpitäjät, siivoojat, ruokalan tädit ja vahtimestarit, jotka tekivät opiskelun puitteet jopa nautittaviksi. Rakkaat perheet, suku ja ystävät, en olisi tässä ilman Teitä! Ja viimeisenä – ainutlaatuiset opiskelutoverit. Olette vaikuttaneet elämäni suuntaan enemmän kuin kukaan teistä ymmärtää. En olisi uskonut kolme ja puoli vuotta sitten, että voisin kiintyä näin paljon tähän paikkaan ja yhteisöön. Arvoisat sotaveteraanit, kiitos Teille maamme itsenäisyydestä!

Seuratkoon Jumalan siunaus ja onni ja menestys meitä kaikilla teillämme! Rakkaat ystävät, iloista joulun odotusta ja hyvää syntymäpäivää Suomi!

Teemu Lehto 09A
Porkkalan lukio
Masalan opetuspiste



PORKKALAN LUKION YHTEISTÄ YLIOPPILASJUHLAA VIETETTIIN MASALAN OPETUSPISTEESSÄ

Keskiviikkona 5.12.2012 kello 13.00 vietettiin perinteisin menoin Porkkalan lukion yhteiset itsenäisyys- ja ylioppilasjuhlat Masalan opetuspisteen juhlasalissa.

Airueet Nasim Haque ja Emilia Kesälä
Seremonia alkoi, kun airuet saattoivat abiturientit saliin Sibeliuksen Intermezzon tahdissa. Yleisöä oli runsaasti. Espoon sotaveteraanien Kirkkonummen jaoston veteraanit kunnioittivat läsnäolollaan juhlaa. 


Ohjelma oli musiikkipainoitteinen. Ensimmäiseksi Turkka Junkkari esitti sanoittamansa kappaleen ”Kahvia ja sinä”. 









Sotaveteraanien kunniaksi Porkkalan lukion opiskelijoiden kuoro Chorus Studiensis esitti laulun ”Nää maat”. Ennen lakitusta yleisö lauloi vielä yhteislauluna Olen Suomalainen. 











Rehtori Matti Autero piti puheen lakitettaville ja kutsui abiturientit yksitellen ottamaan todistuksensa, ja apulaisrehtorit jakoivat lakit ja ruusut.






Hetki oli juhlava, kun rehtori ylioppilastutkintolautakunnan suomin valtuuksin julisti abiturientit ylioppilaiksi ja kehotti sen merkiksi uusia ylioppilaita painamaan valkolakin päähänsä. Kun ansaittu valkolakki oli painettu päähän, kaikki nousivat laulamaan ”Gaudeamus Igiturin”.


























Juhlapäivän tähtiesiintyjä oli Masalan opetuspisteen opiskelija Teemu Lehto, joka piti ylioppilaan puheen. Upean puheen jälkeen yleisö sai nauttia vielä Pinja Räsäsen sellomusiikista, kun hän esitti Aulis Sallisen ”Elegian”.

Seremonian loppuhuipennuksena juhlaväki lauloi yhdessä Maamme-laulun. Sen jälkeen airuet johdattivat uudet ylioppilaat Sibeliuksen ”Alla Marcian” tahdissa salista aulaan onnittelutulvan keskelle. 

Airuet Emilia Kesälä ja Nasim Haque saattoivat ylioppilaskulkueen saliin Sibeliuksen musiikin tahdissa, ovella airueina vieraita vastaanottivat Janita Halmelahti ja Valtteri Höttönen Masalan opetuspisteestä

Teksti Henry Turtiainen
Kuvat Juuso Karila


PORKKALAN LUKION YLIOPPILASJUHLAN OHJELMA 5.12.2012 

Jean Sibelius: Intermezzo 

abiturienttien kulkue 



Kahvia ja Sinä
Turkka Junkkari, laulu ja kitara 


Sotaveteraanien kunniaksi

Nää maat

Chorus Studiensis

Olen suomalainen

yhteislaulu

Lakitus

rehtori Matti Autero

Gaudeamus

Ylioppilaan puhe

Teemu Lehto

Aulis Sallinen: Elegia

Pinja Räsänen, sello

Maamme

Jean Sibelius: Alla Marcia

ylioppilaiden kulkue

Airuet

Janita Halmelahti, Nasim Haque, Valtteri Höttönen, Emilia Kesälä